18.11.2008
Sepelhanhea tapaamassa
Marraskuun ensimmäinen sunnuntai oli erittäin kaunis, aurinkoinen päivä. Päätin lähteä kameroiden kanssa kohti Roihuvuorta. Retken päätavoite oli saada kuvia pihlajanmarjoja syövistä tilhistä. Saavuttuani Punahilkantien ja Prinsessantien väliselle metsikköalueelle minua onnisti. Iso tilhiparvi oli ruokailemassa alueen runsasmarjaisissa pihlajissa. Nappasin parisataa ruutua töyhtöpäistä 30D:n kennolle. Ennen tilhiparven huomaamista minun piti ruokkia neljää nälkäistä oravaa maapähkinöillä, jotka asetin kannon päälle. Myös tali- ja sinitiaisille pähkinät kelpasivat. Jatkoin matkaa kohti läntisen Roihuvuoren metsää. Siellä on useita pikkulintujen ruokintapisteitä. Saavuttuani yhdelle niistä tuttu orava napitti minua puun oksalla kysyvästi. Löytyykö sun isosta kassistasi minulle maapähkinöitä? Olihan niitä jäljellä. Laitoin pienen kasan läheisen kannon päälle. Kurre istahti kannolle ja rupesi tyytyväisenä maapähkinää syömään. Pahimman nälän lähdettyä se ryhtyi piilottelemaan loppuja ja välillä hätistämään toista oravaa tiehensä. Minun piti taas jatkaa matkaa kohti vesitornia ja Porolahtea.
Aurinko oli jo laskenut, kun saavuin Porolahdelle. Alkoi olla jo aika pimeää. Yhtäkkiä näin tumman sinisorsan kokoisen valkopyrstöisen linnun ruokailemassa nurmikolla. Menin lähemmäksi. Sehän oli HANHI ja vieläpä sellainen laji, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Vähäisestä valosta huolimatta asetin 30D:n ISO-arvon tappiin 1600 ja “legendan” suurimmalle aukolle 5.6. Nyt piti kunnolla keskittyä, jotta kamera ei tärähtäisi kuvan oton aikana. Jalusta oli unohtunut kotiin. Nyt sitä olisi tarvittu. Suurin osa ottamistani ruuduista oli pahasti liike-epäteräviä, mutta yksi onnistui niin hyvin, että uskalsin laittaa kuvan esille Luontotuvan foorumille. Olin aika varma, että laji oli sepelhanhi, mutta jokin sisälläni sai minut otsikoimaan kuvan kysymyksellä “Mikä hanhi?” Olin kait omasta mielestäni liian usein erehtynyt lintujen ja ötököiden nimistä. Tällä kertaa en erehtynyt, vaan kyseessä oli todella sepelhanhi (Branta bernicla) kotoisin Jäämeren rannikolta Pohjois-Siperiasta.
Seuraava viikonloppu oli pilvinen ja sateinen. Lauantaina käväisin Vuosaaressa ottamassa lisää tilhikuvia. Sunnuntaina satoi niin paljon, että päätin jättää lenkille lähtiessäni kamerat suosiolla kotiin. Tänä vuodenaikana pystyn harrastamaan luontokuvausta vain viikonloppuisin. Arkena on tehtävä töitä. Aamuisin, kun lähden työpaikalle, on vielä hämärää, mutta kun pääsen sieltä kotiin iltapäiväviiden pinnassa, on jo täysin pimeää. Meikäläisen tuurilla parhaat kuvausilmat osuvat juuri työpäiville. Joskus olen miettinyt syitä kaamosmasennukseen ja päätellyt, että yhtenä syynä saattaisi olla velvoite tehdä duuneja silloin, kun aurinko paistaa, ja viettää vapaa-aikaa silloin, kun on pimeää.
Viime viikonloppu oli jälleen sateinen. Lauantaina jätin kuvauslenkin väliin. Sunnuntainakin satoi, mutta päätin silti lähteä kameran kanssa Porolahtea kohti katsomaan, oliko pari viikkoa sitten kohtaamani hanhi vielä siellä. Saavuttuani alueelle huomasin valkoisen pyrstön tutulta nurmikolta. Kaivoin kameran esille laukusta. Sateesta huolimatta oli kuitenkin riittävän valoisaa kuvaamista ajatellen. Hanhi ei pelännyt minua lainkaan ja antoi minun kuvata sitä. Tosin sateinen ilma harmitti, kun vesimärälle nurmikolle ei voinut asettua makuuasentoon kuvaamaan. Pitkäselkäisen ihmisen kyykkyasennosta otetussa kuvassa on liian korkea kuvakulma. Tällaisen kuvan sain otettua harvinaisesta vieraasta. Huomasin nuokkuvan kyhmyjoutsenen lähellä rantaa. Kävin ottamassa siitäkin muutaman kuvan. Sade yltyi, joten päätin pakata kameran takaisin laukkuun ja lähteä kotimatkalle.
Kotona olevien lintukirjojen mukaan sepelhanhi ei pesi Suomessa. Se on läpimuuttaja ja näyttäytyy maassamme useimmiten kevätmuuton (arktika) aikana toukokuun loppupuolella. Kuvaamani sepelhanhi on alalaji, jonka pesimäalue on Pohjois-Siperiassa. Sen talvehtimisalueet ovat Tanskassa, Hollannissa, Pohjois-Saksassa ja Brittein saarilla. Viime talvi oli täällä Suomen etelärannikolla hyvin leuto ja lähes lumeton. Liekö lämmin syysilma sekottanut linnun suuntavaiston niin, että se onkin päättänyt yrittää talvehtia Porolahdella. Uudemmassa lintuoppaassa ennakoitiin, että sepelhanhesta voi tulla tulevaisuudessa uusi pesivä laji Suomeen. Onhan täällä jo nyt pesivä valkoposkihanhikin lähtöisin Jäämeren rannikolta. Ensi viikonlopuksi on alustavasti luvattu tänne päin poutaa ja pikkupakkasta. Voi olla, että hanhikin on silloin jo poistunut lämpimämmille seuduille. Sepelhanhen kohtaaminen oli minulle erittäin mieluinen kokemus. Toivon, ettei se ole viimeinen kerta, kun tapaan tutuilla kuvauspaikoillani harvinaisuuksia.
Suoralinkki
