22.07.2009

Täältä se alkoi…

Aloitin luontokuvausharrastukseni keväällä 2004, kun olin ostanut itselleni Canon Powershot A80 -merkkisen pokkarikameran. Ensimmäiset kuvat otin sillä Laajasalon Tullisaaressa. Valitettavasti ne olivat huonolaatuisia, sillä olinhan tottunut aiemmin käyttämään filmijärkkäriä, joka oli valotusmittaria lukuun ottamatta täysin manuaalinen vehje. Automatiikka ja kameran säädöt olivat minulle niin uusi asia, että kesti monta kuukautta ennen kuin sain yhtään terävää kuvaa. Niinpä päätin hankkia seuraavana vuonna ensimmäisen digijärjestelmäkameran ja huomasin ilokseni, että onnistumisiakin tulee.

Olen kierrellyt Laajasaloa ristiin rastiin ja kuvannut matkan varrella erilaisia kohteita. Pisin kierros on kestänyt noin 7 tuntia ja kilometrejä on tullut reippaasti yli 20 kävelemällä. Kuntokin on pikkuhiljaa kohonnut noilla retkillä. Laajasalossa on vielä paljon luontoa, mutta kuinka kauan. Kaavoittajat haaveilevat suurista asuntoalueista. Jostain kummasta syystä he luulevat, että nykyihminen haluaa vain muokattua luontoa, vaikka gallupit kertovat toista. Varsinkin Kruunuvuorelle ollaan suunnittelemassa massiivista merenrantakaupunkia Vuosaareen siirtyvien öljy-yhtiöiden tonteille ja Katajannokalta pitäisi vielä rakentaa sinne merimaisemaa pilaava raitiotiesilta. Olen suorastaan järkyttynyt lukiessani näitä suunnitelmia. Koskaan ei kysytä paikallisilta asukkailta, haluavatko he tällaisia massiivisia hankkeita toteutettavaksi, eivät ainakaan ne laajasalolaiset, joiden kanssa olen retkilläni jutellut.

Kruunuvuorenlampi

Kruunuvuorenlampi sijaitsee Kaitalahdessa Laajasalon länsiosassa. Vielä 1970-luvulla sinne oli tavalliselta kansalaiselta pääsy kielletty. Aluetta vartioitiin koirapartioiden voimalla. Vasta keväällä 2005 uskaltauduin menemään rautapuomin toiselle puolelle. Ihastuin alueen kauniiseen ja koskemattomaan luontoon. Ihan tuli sellainen olo, että sain hetken katsella lapsuuteni aikaista maisemaa. Jos todella haluaa mennä paikkaan, jossa voi unohtaa arjen kiireet ja stressin, Kruunuvuorenlampi on juuri sellainen piilopaikka, jossa voi nauttia luonnosta ja rauhoittua.

Kruunuvuorenlampea keväällä 2005

Kruunuvuorenlammen soistuneille rannoille ilmestyy alkukesällä lukuisia kasveja. Kesäkuun alussa voi siellä nauttia suopursujen huumaavasta tuoksusta. Matalassa rantavedessä kukkii vehkat ja kuivemmilla paikoilla suomuuraimet eli hillat. Valitettavasti täällä etelässä suurin osa hillan kukinnoista on pelkkiä hedekukkia eikä marjoja näin ollen löydy kuin erittäin harvoin. Kesäkuun lopulla aukeavat isolumpeen kauniit valkoiset kukat lammella. Viime vuosina lumpeiden lehdet ja kukat ovat olleet ikävästi kovakuoriaisen toukkien nakertamia.

Isolumme

Kruunuvuorenlammella olen kuvannut haapanan, sinisorsan ja telkän. Pikkulinnut laulelevat korkealla puiden latvoissa. Onpa alueella näkynyt myös huuhkaja syksyllä 2006, mutta varpaaseen iskenyt vaikea tulehdus esti minua lähtemästä silloin sitä kuvaamaan. Minulla ei ole vieläkään kuvaa tuosta Suomen suurimmasta pöllöstä. Alueella on paljon ränsistyneitä autiotaloja. En ole käynyt yhdessäkään niistä sisällä. Sieltä voisi löytää vaikkapa mäyrän.

Naarastelkkä

Kruunuvuorenlammen aluettta on kaavailtu luonnonsuojelualueeksi. Toivottavasti näin myös tapahtuu mahdollisimman pian. Vanhat kieltokyltit, jotka nyt ovat jo poistettu, ovat rajoittaneet jonkin verran turhaa kulkua alueelle. Näin ollen arvokas paikka on pysynyt luonnontilaisena eikä siellä ole juurikaan ihmisten maastoon heittämiä roskia eikä jätteitä.

Ensimmäinen juttuni Laajasalo-blogissa käsitteli siis kuvausharrastukseni alkua ja Kruunuvuoren aluetta. Laajasalo on niin suuri alue, että sen jokainen luontoalue ansaitsee oman juttunsa.

Suoralinkki

27.04.2010
Terveisin: Markus Viitakoski

  Lisää kommentti

Nimesi:

Sähköpostiosoitteesi: