30.07.2009
Elämää Vartiokylän ja Mellunkylän perhosniityillä
Perhoset ovat viehättäneet minua jo lapsesta lähtien. Koska Itä-Helsingissä on vielä paljon luontoa, olen toistaiseksi tyytynyt tarkkailemaan kotiani lähellä olevien niittyjen elämää. Meiltä parin bussipysäkin päässä sijaitsee Uussillan puisto ja Linnanpellon niittyalue. Varsinkin Uussillan puiston kauniisti kukkivat niityt ovat minun mieleeni. Kukkaniityiltä löytyy myös paljon perhosia, joista minä sitten yritän parhaani mukaan saada mahdollisimman hyviä kuvia.
Peurankelloja Uussillan puistossa
Juhannuksen jälkeen niitty ikään kuin herää, kun ensimmäiset sinisiivet lentelevät hiirenvirnan ja niittynätkelmän kukissa. Niityn kosteimmilta alueilta löytyy kurjenjalkoja, joiden kukkien mettä angervohopeatäplät käyvät kilpaa imemässä. Hyvällä tuurilla voi löytää kuivemmalta paahdeniityltä kauniin punaisen ketokultasiiven. Vaatimattoman näköinen tesmaperhonen viihtyy hyvin niityn heinäisimmillä alueilla.
Angervohopeatäplä kurjenjalalla
Ketokultasiipi
Siispä meninkin katsastamaan niittyjä jälleen keskiviikkona 29.7.09. Ilokseni totesin, että kaupunki oli tällä kertaa jättänyt liian aikaisen niiton väliin. Viime vuonna tähän aikaan alue oli ikävän näköisenä sänkipeltona. Oma mielipiteeni on, ettei niittyjä saa niittää ennen kuin kaikki kasvit ovat siementäneet. Liian varhaisen niiton seurauksena niityt heinittyvät, jolloin kukkivat kasvit eivät saa riittävästi elintilaa. Oikea niittoaika on elokuun loppu - syyskuun alku eikä missään tapauksessa heinäkuun puoliväli. Olen kiinnittänyt vuosien varrella huomiota, että niityt, joilla oli vielä muutama vuosi sitten paljon kukkia ja perhosia, eivät ole enää entisen kaltaisia.
Nokkosperhonen Linnanpellossa
Alkukesällä oli Suomi ohdakeperhosten massavaelluksen kohteena. Nyt tänne saapuneiden perhosten jälkeläiset lentävät jo, ja niitä on paljon. Varsinkin ahdekaunokit ja pelto-ohdakkeet näyttävät olevan niiden suosikkikukkia. Lauhahiipijöitäkin on tänä vuonna runsaasti, Jospa niittyjen heinittyminen on saanut tämän pienen paksupäihin kuuluvan perhosen lisääntymään näinkin voimakkaasti. Angervohopeatäpliäkin vielä näkyi, mutta niiden värit olivat jo vanhuuttaan haalistuneet. Sinisiipiä en nähnyt, mutta pari loistokultasiipeä ja pikkukultasiipeä pyöri pietaryrtin nappikukinnoissa. Nokkosperhonenkin näyttäytyi.
Ohdakeperhonen Uussillan puistossa 29.7.09
Aurinko vetäytyi pilviverhon taakse. Muut perhoset paitsi lauhahiipijät häipyivät piiloihinsa kukilta. Minun oli aika lähteä kävelemään kotia kohti. Saunavuorolle oli ehdittävä ajoissa. Sain sentään taas uusia kuvamuistoja tältäkin retkeltä, joka suuntautui asunnostani noin parin kilometrin päähän.
Suoralinkki
